Yksipyöräiset

Hanki yksipyöräinen edulliseen hintaan netistä Bikester.fi

Yksipyöräinen tuo välittömästi mielikuvia sirkuksessa jonglöörien alla keikkuvat polkupyörät, joissa näyttää olevan matkassa vain pieni osa pyörästä. Yksipyöräiset ja sirkus ovat kautta aikojen kuuluneet yhteen, ja tämä mielikuva taitaa olla meillä kaikilla erittäin vahva. Yksipyöräisen historia alkoi jo polkupyörän keksimisestä. Skotlantilainen seppä Kirkpatrick Macmillan kiinnitti kammet ja polkimet etupyörään vuonna 1839, ja kutsui sitä ylpeänä velosipediksi. Ensimmäinen massatuotettu ajoneuvo, Michaux-velosipedi suunniteltiin vuonna 1863. Yksipyöräinen, eli toiselta nimeltään unicycle on tiettävästi keksitty 1800-luvun lopulla, kun sen aikaisesta Penny-farthing -polkupyörästä, keksittiin ottaa takapyörä pois. Kerrottakoon selvennykseksi, että Penny-farthing tai "ordinary", kuten niitä kutsuttiin, oli englantilaisten nimitys velosipedin parannetuille malleille, joissa etupyörä oli vielä huomattavasti suurempi kuin takapyörä. Siihen aikaan oli suosittua kisailla, kuka pääsee yksipyöräisen avulla pisimmälle. Yksipyöräisen polkupyörän ajaminen vaatii parempia ajotaitoja, kuin kaksipyöräisellä polkupyörällä ajaminen, joten niitä käytettiin usein sirkustempuissa, mutta nykyään on kehitelty useita kilpailumuotoja, joissa voidaan kilpailla juuri yksipyöräisillä, kuten esimerkiksi maastoyksipyöräily eli MUni.

Yksipyörätyypit

Yksipyörätyyppejä on neljä erilaista; freestyle-yksipyöräinen, joita käytetään tavallisesti freestyleen, joka tapahtuu tasaisessa maastossa. Pyörissä on pitkä runko, neliönmuotoinen haarukka, lyhyet kammet ja kapeahko 20 tuumainen korkeapaineinen rengas. Trial-yksipyöräinen on tarkoitettu tunnusomaisesti trial- tai street-pyöräilyyn. Näissä pyörissä on lyhyt satulatolppa, kapeanlainen satula, pitkät kammet ja paksu noin 20 tuuman matalapaineinen rengas. Nämä pyörät ovat yleensä valmistettu kestäviksi, jotta ne kestäisivät lajin rankat pudotukset ja hypyt. MUni tulee sanoista mountain unicycle, ja tällaisia pyöriä käytetään off-road-yksipyöräilyssä, sekä myös street-yksipyöräilyssä. Maastoyksipyöräisissä on pitkät kammet ja renkaat ovat kestävät ja paksut 24–26 tuumaiset. Pitkien matkojen yksipyöräiset on tarkoitettu juuri pitkille matkoille. Niissä käytetään suuria, korkeapaineisia kapeita renkaita ja toisinaan myös jopa vaihteita. Renkaiden koot vaihtelevat 24–36 tuuman välillä. Yksipyöräisellä ajon oppimiseen tarvitaan rutkasti kärsivällisyyttä ja ajamisen oppimiseen kuluu yleensä noin 5–15 tuntia. Pyöräillessä on turvallisempaa käyttää kypärää, ja eritoten trialissa, MUnissa ja muissa vauhdikkaammissa ja vaarallisemmissa yksipyöräilyn muodoissa. Aluksi kannattaa ajoon valita tasainen kova alusta, ja harjoittelua voidaan oikeastaan harrastaa lähes missä vain, missä on tasainen alusta ja jotain, mistä pitää kiinni, kuten asfaltoidulla tiellä, koripallokentällä, pihatiellä tai jumppasalissa.

Yksipyöräkilpailulajit

Kilpailut, joissa yksipyöräisellä polkupyörällä kilpaillaan, eivät liity mitenkään sirkukseen, vaan ovat tiukkoja ja vakavasti otettavia pyöräilylajeja, kuten esimerkiksi:

trial

cross country

maasto-yksinpyöräily

freestyle

street

Yksipyöräisillä kilpaillaan ahkerasti eri lajeissa, aivan kuten kaksipyöräisillä, kuten esimerkiksi trialissa, johon sisältyy hyppiminen erilaisten esteiden päälle, hypyt alas korkeista paikoista eli droppaaminen, sekä ajaminen hankalissa paikoissa, vaikkapa kaidetta pitkin, joko luonnonmukaisilla paikoilla tai urbaanissa ympäristössä. Kilpailun tavoitteena on ajaa vaativa rata läpi kaatumatta ja koskematta millään ruumiin osalla maahan. Cross Country on pelkistetysti teknisesti melko helpoissa maasto-olosuhteissa tapahtuvaa pidempien matkojen ajamista. Maasto-yksipyöräilyssä yhdistetään cross countryn ja trialin haasteellisuus ja tavoitteena on ajaa lyhyitä pätkiä teknisesti erittäin vaikeassa maastossa. MUni on tavallaan yksipyöräisten maastopyörä ja sitä ajetaan muun muassa ala- ja ylämäkiä, hypitään ja dropataan kuten trialissa, sekä ajetaan pitkin puun runkoja. Freestyle ja laji, jossa pyritään ajamaan monimuotoisesti ja samaan aikaan tehden erilaisia freestyle-temppuja. Freestyle on lähinnä sisätilojen laji tai mahdollisesti ulkona asfaltoidulla alueella tapahtuvaan toimintaan. Street on yhdistelmä trialia ja freestyleä, ja se on laji, jota harrastetaan lähinnä kaupunkiympäristössä. Streetissä tapahtuvat temput ovat grindausta kaiteilla, hyppimistä portaita alas ja samaan aikaan tapahtuvaa temppujen tekoa, tai vaihtoehtoisesti tasamaalla tapahtuvaa temppuilua, jota kutsutaan flatlandiksi. Muun muassa Xavier Collos ja Loic Baud ovat erinomaisen taitavia tässä lajissa, mutta muitakin hyviä temppuilijoita löytyy ympäri maailman. Tässä on mainittu yleisimmät tavat kilpailla yksipyöräisillä, mutta tapoja on paljon enemmän. Selaa Bikester.fi sivustoa, josta löydät näitä erikoisia ja persoonallisia pyöriä. Tässä on mainittu yleisimmät tavat kilpailla yksipyöräisillä, mutta tapoja on paljon enemmän. Tutustu lisää näihin kiehtoviin polkupyörämalleihin Bikester.fi sivustolla ja selaa yksipyöräisten polkupyöriemme valikoimaa. Ensimmäiset Street Freestyle-yksipyöräisten kilpailut järjestettiin vuonna 2006, jolloin UNICON eli IUF järjesti MM-mestaruuskilpailut ja yksipyöräilytapahtuman XIII:ssä, Sveitsissä.