ASTM-KLASSIFICERING
ASTM-luokitukset pyöräilyssä
Polkupyörien yhteydessä törmää usein lyhenteeseen ASTM sekä sen perässä olevaan numeroon yhdestä viiteen. Kyseessä on American Society for Testing and Materials -järjestön laatima polkupyörien käyttötarkoitusten luokitus. Se tarjoaa selkeät puitteet sen arvioimiseen, minkälaiseen ajoon tietty polkupyörä tai varuste on valmistettu.
Korkeammat luokat kattavat luonnollisesti myös alempiin luokkiin kuuluvat käyttötarkoitukset.
ASTM-kategoria 1
Tämä kategoria kattaa ajon asfaltoiduilla pinnoilla, joilla renkaat eivät nouse ilmaan tai tekevät niin vain erittäin harvoissa poikkeustapauksissa. Kaupunki- ja maantiepyörät kuuluvat tähän kategoriaan.
ASTM-kategoria 2
Tässä luokassa mukaan tulevat päällystämättömät pinnat, kuten hiekkatiet maltillisilla nousuilla. On mahdollista, että molemmat renkaat nousevat ilmaan, mutta yleensä korkeintaan 15 senttimetrin korkeudelle. Retki- (trekking) ja gravel-pyörät ovat hyviä esimerkkejä tähän kategoriaan kuuluvista pyöristä.
ASTM-kategoria 3
Tässä kategoriassa puhutaan ensimmäistä kertaa todellisesta maastopyöräilymaastosta. Kapeat, epätasaiset polut, jotka asettavat korkeammat vaatimukset ajotekniikalle, sekä korkeintaan 60 senttimetrin (24 tuumaa) hypyt ovat klassista cross-country- eli XC-maastoa. Tämä vaatii vähintään etujousitetun maastopyörän.
ASTM-kategoria 4
Se, mitä yleensä kutsutaan "Enduroksi", löytyy ASTM-luokituksen kategoriasta 4. Korkeintaan 120 senttimetrin (48 tuumaa) hypyt ovat osa ajon hupia, mutta nopeudet eivät yleensä ylitä 40 km/h. On sanomattakin selvää, että tässä maastossa tarvitaan erittäin hyvää ajotekniikkaa.
ASTM-kategoria 5
Viimeinen ja vaativin kategoria käsittää myös yli 40 km/h nopeudet ja suuret hypyt – eli olosuhteet, joita kohdataan bikeparkeissa ja alamäkiraiteilla (downhill).